top of page
Writer's pictureMiia Moisio

Masennus on usein seurausta pitkäkestoisesta stressistä

Masennus on hyvin monitahoinen sairaus. Usein, minun käsitykseni mukaan, se on seurausta pitkään jatkuneesta stressistä, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti suolistoon, hermostoon ja hormonitoimintaan.

Stressiä on monella masennuksesta kärsivällä ollut jo lapsuudesta tai nuoruudesta asti. Ja silloin ollaan tunnelukkojen äärellä. Yhteinen stressiä aiheuttava nimittäjä tunnelukoissa on kaiken pohjalla asustavat pelot ja turvattomuuden kokemus. Mitä vaikeampia ja varhaisempia lapsuuden ja nuoruuden vaikeita tunnekokemuksia ihmisellä on, sitä vahvempia tunnelukkoja, pelkoja ja turvattomuuden kokemusta hänellä on. Usein turvattomuuden kokemus paljastuu kokonaisuudessaan vasta, kun omaa mieltä on kuorinut kuin sipulia kerros kerrokselta aika paljon.


Käsi, jossa valoa kimmeltävä avain, kurottaa kohti lukkoa.
Kuva on luotu tekoälyllä.

Tunnelukkoihin voi vaikuttaa

Tunnelukot ovat kuin silmälasit, jotka asetetaan ihmisen silmien eteen jo varhain. Tunnelukkoja on 18 ja ne aiheuttavat tulkintoja, tunnereaktioita ja (usein haitallista) toimintaa. Tunnelukoilla on taipumus ottaa ihmisen mielessä johtajan paikka, joka ohjaa ihmistä eikä päinvastoin. Elämänhallinnan tunne kasvaa sitä mukaa, kun tunnelukkoja työstää.


Tunnelukkojen avaamisessa ensimmäinen askel on tunnistaminen ja tiedostaminen. Varsinainen tunnelukkotyö tehdään mielensisäisten hahmojen avulla. Näitä hahmoja kutsutaan tunnelukkomaailmassa nimillä vahingoittava vanhemmuus, sisäinen haavoitettu lapsi ja vastuullinen aikuisuus. Huomattavaa ja hienoa on, että meissä kaikissa asustaa nuo kolme hahmoa.


Mitä suuremmassa ja äänekkäämmässä roolissa sisäinen vahingoittava vanhemmuus on ja mitä isompi ja haavoittuneempi sisäinen lapsi, sitä vaikeampi olo ihmisellä yleensä on. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmisen sisäinen puhe on hyvin ankaraa ja vaativaa eli hänen sisäinen haavoittava vanhemmuutensa puhuu hänelle ankarasti. Sisäinen lapsi reagoi ihmisen mielenmaisemassa pelkäämällä tuota ankaraa puhetta ja yrittämällä tehdä kaikkensa, jotta sisäinen vanhempi ei moittisi ja vaatisi niin kovin paljon.


Tosielämässä edellä kuvattu voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että masennuksesta kärsivällä on huono itsetunto, jota hän yrittää paikata vaikkapa sillä, että pyrkii suorittamaan asioita täydellisesti. Usein sekään ei riitä vaan aina on tunne, että pitäisi tehdä vähän enemmän ja paremmin.


Tunnelukkojen äärellä pyritään vahvistamaan sisäistä vastuullista aikuisuutta, joka pyrkii hillitsemään ankaraa sisäistä puhetta ja tarjoaa sisäiselle haavoitetulla lapselle syliä ja turvaa. Vastuullinen aikuinen on se osa mielenmaisemaa, joka pitää huolen rajoista, pyrkii kommunikoimaan rohkeasti ja rakentavasti, on itsensä puolella ja pitää itseään niin tärkeänä, ettei anna ihmisten ja asioiden kävellä ylitseen.


Näistä ja muista tunnelukkoihin liittyvistä asioista olen kirjoittanut kirjassani Masennus ja tunnelukot.


Tämä blogitekstini on aiemmin julkaistu myös Hidasta Elämää -sivustolla.

bottom of page